Jälkikausi poks. Ja vähän muutakin.

Todella vajaata tämä poustaaminen tänne blogiin viime aikoina. Väsyttää ja kevät ja kaikkee tekemistä koko ajan. Tai ainakin koirilla - kuten kuvasta saattaa näkyä.

Ahkerasti ollaan käyty treenaamassa ja jälkikausikin korkattu... vähemmän kauniisti.

Jumin jälki:

~100m pitkä, kahdella kulmalla. Ruokaa kulmissa. 

Koko jälki oli yhtä koohottamista, nenä nousi, ei keskittynyt. Linnut oli käynyt syömässä namit joten jälki oli täysin tyhjä. Sen verta nostin kierroksia tästä, että talloin uuden ~10m pitkän tarkkuusjäljen jonka ajoin heti. Edelleen koohotti mutta oli huomattavasti tarkempi ja parempi. Ensi kerralle täytyy varmistaa, että namit pysyy maassa vahvisteena ja oikeasti saada se tekemään työtä.

Brion jälki:

Reilu 10m pitkä jälki jossa namit sekä kantapään, että varpaiden kohdalla. Askeleet oli turhan lähekkäin toisiaan joten jälki meni jarruttaessa ja koiran syödessä. Ensi kerralle täytyy ottaa pidempää askelta jolloin toivon mukaan harjoitukseen tulee mukaan vähän muutakin kuin suu auki kulkeminen.

Viime viikonloppuna oli Marian semma. Aivan äärettömän antoisaa taas, olin molempien koirien kanssa. Suurin anti oli varmasti se, että Jumille täytyy nyt tehdä se takapalkka kuntoon jotta saadaan suorituksiin varmuutta (palkkaa ei tule koko ajan vaan vasta lopuksi) ja virekestävyys kehittyy. Brion kohdalla pitää lisätä tarkuutta siihen mistä tulee liksaa, eli seuraamisessa palkka taaemmas koska on turhan edessä ja minä kun en halua tutittaa.

Tästä suivaantuneena kokeilin Jumille käsiapua niin, että "sidoin" (pidän paikallani) käden reiteen (turhankin taakse) ja helpotin seuraamista käsiavuilla. Jumankekka. Sehän kääntyy. Ja hyvin. Siis toudella hyvin. Nyt kun sen vaan sais siirrettyä fiksusti tuohon tekemiseen niin olisi tosi bueno. Enhän ole kuin vasta kerran uudelleenkouluttanut seuraamisen joten eiköhän toinen kerta olisi jo ihan paikallaan ;)